etusivu  
  kohteet  
  tehtävät  
  tuotokset  
  taidekohteet  
  työryhmä  
 

 

 


Utran historiallinen kokonaisuus

 Utran tehdasyhdyskunta
 Utran kirkko
 Utran koulu
 Utran työväentalo
 Uittoyhdistyksen konepaja
 Muistomerkit
 Lähteet


Konepaja-alue Koulu Konepajalta

Utran tehdasyhdyskunta

Utran teollisuusyhdyskunta eli kukoistuskauttaan 1800-luvun loppupuolella. Sahatoiminnan kasvun myötä myös alueella asuvien työläisten määrä kasvoi ja vuonna 1880 Utrassa oli jo liki viisisataa asukasta. Luvusta puuttuvat alueella asuvat ulkomaalaiset, ortodoksit ja usein asuinpaikkaa vaihtavat työläiset, sillä heitä ei kirkonkirjoihin merkitty. Sahateollisuus tarjosi työpaikkoja vähätuloisille rengeille, mäkitupalaisille ja pikkutalollisten pojille, jotka saattoivat muuttovapautta rajoittaneiden säännösten kumoamisen myötä hakea elantoa oman kylän ulkopuolelta. Ammattitaidottoman työvoiman lisäksi sahoilla tarvittiin myös usein ulkomailta tulevaa ammattiväkeä. Molemmat ryhmät, usein työpaikkaa vaihtava ammattiväestö ja kotikonnuiltaan lähtevä maaseudun liikaväestö, elivät tehdasyhdyskunnissa usein levotonta elämää, johon kuuluivat halpa alkoholi, krouvit ja tappelut. Tuohon aikaan tehtaanisännillä oli oikeus ohjailla työntekijöidensä elämää. Utrassakin työmiehiltä kiellettiin väkevien juomien käyttö ja heidän elämäänsä pyrittiin parantamaan sivistyksen ja hengellisyyden voimin. Utraan perustettiin tehtaanisäntien myötävaikutuksella koulu, kirjasto ja kirkko.

-alkuun-

Utran kirkko

ruusuikkuna Utran tehdasyhdyskunta kuului alussa kunnallisesti ja seurakunnallisesti Kontiolahteen. Kontiolahden kirkko ja hautausmaa oli tosin 25 kilometrin päässä Utrasta ja lähempänä sijaitseva Joensuun kirkko liian pieni kaupunkilaisten ja utralaisten tarpeisiin. Toiveet oman seurakunnan ja kirkon saamisesta heräsivät jo 1870-luvulla, jolloin kauppaneuvos Mustonen anoi Utraan seurakunnan ja kirkon perustamista Kuopion tuomiokapitulilta. Seurakuntaa ei suostuttu lohkomaan Kontiolahdesta, mutta kirkon rakentamiseen utralaiset saivat luvan. Kesti kaksikymmentä vuotta, ennen kuin kirkko lopulta rakennettiin Utraan.

Yhtiön johto edesauttoi uuden kirkon rakentamista luovuttamalla sille tarvittavan maa-alan, rakennustarpeet ja työnjohdon. Yhtiö antoi myös suurimman osan rakentamiseen tarvittavista varoista, työväki maksoi jäljelle jäävän osan palkoistaan.

Utran kirkko on rakenteeltaan ns. pystyhirsikirkko ja se on ainutlaatuinen maassamme. Kyseisellä tekniikalla rakennettiin myös Norjan pystyhirsikirkot. Utran kirkko oli myös varustettu neljällä uunilla, mikä oli siihen aikaan harvinaista; näin kirkkoa saatettiin käyttää myös talvisaikaan. Kirkon esikuvaksi on useissa lähteissä mainittu arkkitehti Stenbäckin Mikkelin kivikirkko, mutta se ei ole kuitenkaan ollut varsinaisena mallina.

Kirkkorakennus on vuorattu vaakalaudoituksella. Koristelu on runsasta ja muodoissa kertautuvat keskiajan goottilaisesta kirkkoarkkitehtuurista tutut ruusuikkunat, kolmisopet (kuvion muodostavat ympyrän kaaret) ja suippokaaret. Kirkon ikkunoista on tehty korkeat ja niiden ruudutus mukailee goottilaista kolmisoppi-aihetta. Ikkunoiden alapuolinen segmenttikaarinen listoitus muistuttaa keskiajan goottilaisten kirkkojen ulkopuolisia tukirakenteita. 1800-luvun loppupuolella käytettiin yleisesti historiallisia arkkitehtuurityylejä ja uusgotiikka sopi alkuperäisen käyttönsä vuoksi myös 1800-luvun kirkkoarkkitehtuuriin. ruusuikkuna

ruusuikkuna Kirkko syntyi todennäköisesti utralaisten oman työn tuloksena ja suuri osa rakennustyön suorittamisesta lankesi sen työnjohtajalle, työmies Juho Puumalaiselle. Sahayhtiö lahjoitti Helsingin Jäderholmin konepajalta tilatun kellon vuonna 1895. Veikko Lappalaisen alttaritaulu "Jeesus siunaa lapsia" saatiin kirkkoon 1949, Pohjois-Karjalan Uittoyhdistyksen, Repola -Viipuri oy:n ja Oy Wilhelm Schauman Ab:n lahjoituksena.
Utran kirkko on suojeltu kirkkolailla

-alkuun-

Utran koulu

Utran koulu Utran tehtaankoulu aloitti ensimmäisen lukuvuotensa syksyllä 1861, Tichanoffien myötävaikutuksella. Se oli Suomen ensimmäinen uudenaikainen saksalainen koulu. Vaikutteet tulivat Tichanoffien kotikaupungista, Viipurista. Kulttuuriyhteydet Viipurista olivat hyvin kiinteät Saksaan ja Baltiaan ja usein opettajat vanhan Suomen kouluihin tulivat juuri näistä maista. Saksalaista koulua pidettiinkin luontevana esimerkkinä perustettaessa kouluja Viipurin kauppa- ja kulttuurialueelle. Koulun yhteydessä toimi myös kirjasto tehtaalaisille. Tichanoffien vararikosta huolimatta koulu jatkoi toimintaansa Mustosen ylläpitämänä. Opetusta koulussa annettiin välillä jopa kolmella kielellä, sillä useimmat sahojen mestareista olivat ulkomaalaisia ja heidän lapsensa saivat opetusta omalla kielellään ruotsiksi, ranskaksi tai saksaksi. Alkuaikoina koulu toimi poikien ja tyttöjen yhteiskouluna, kunnes 1874 oppilaat jaettiin tyttö- ja poikaosastoihin. Tässä vaiheessa tyttöjä oli 28 ja poikia 29. Ikä vaihteli 6-14 välillä.

Mustosen kuoleman jälkeen koulu jatkoi toimintaansa Egerton Hubbard & Co:n suojeluksessa. Yhtiö rakennutti koululle oman talon ja lahjoitti tarvittavat opetusvälineet.1884 tehtaankoulu muuttui uuden omistajansa toimesta yksityiseksi kansakouluksi, joka oli valtion valvonnassa ja sai siltä avustuksia. Kaksi vuotta myöhemmin koulu muuttui jälleen, nyt poika- ja tyttökoulusta sekakansakouluksi. Samana vuonna myös opettajien ylläpitämä kirjasto muuttui varsinaiseksi tehtaan lainakirjastoksi. Tällöin kirjasto käsitti 257 nidosta ja tehtaan lopettamisen aikoihin 1025 nidosta.

Utran koulu on harjakattoinen hirsirakennus. Seinät on vuorattu vaakalaudoituksella, ja ikkuna-aukotus on säännöllinen. Vuonna 1924 rakennukseen lisättiin kulmasiipi.Nykyisin vanhassa koulurakennuksessa toimivat mm. Utran asukasyhdistys ja Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys.

-alkuun-

Utran työväentalo

Keskelle Utran tehdasyhdyskuntaa rakennettiin työväentalo vuonna 1905. 1980-luvulla kunnostettu työväentalo kuului luontevana osana taajaman rakennuksiin. Rakennus on suorakaiteen muotoinen ja harjakattoinen. Hirsirunkoisessa rakennuksessa on lautavuoraus. Rakennuksen julkisivussa on jyrkkäkattoinen frontoni, ikkunoiden ruudutus on jugend-tyylinen. Talo edustaa perinteistä seurantalotyyppiä.

-alkuun-

Uittoyhdistyksen konepaja

Konepaja Pohjois-Karjalan uittoyhdistys perusti tukikohdan Utraan, entisen saha-alueen lähistölle. Vähitellen uittoväylien takeita varten perustettu paja kehittyi korjauspajaksi ja vuodesta 1993 alkaen siitä tuli Järvi-Suomen uittoyhdistyksen strateginen keskus, jossa valmisteltiin alueen uittoon liittyvät huoltotoimet. Alkuperäinen, vuonna 1912 rakennettu korjauspaja paloi 1946 ja se korvattiin samana vuonna nykyisellä rakennuksella. Rakennuksen päässä on alkuperäinen paja. Myös työpajan koneisto ahjoineen on pitkälti 1940-luvulta. Ahjoja ovat viime vuosina käyttäneet käsityötuotteita valmistavat nuoret sepät , jotka valmistavat pajassa käsityötuotteita. Rakennuksen yläkerrassa on alkuperäisessä asussaan säilynyt ruokalatila, jonka päädyssä on pieni näyttämö. Tilaa on käytetty myös teatterisalina. Konepajarakennus sisätiloineen ja kaksi sen viereistä varastorakennusta sekä miljöö on suojeltu asemakaavassa.

-alkuun-

Muistomerkit

Pielisjoen ja Utrantien varressa sijaitsee Jouko Solosen Utran sahan muistomerkki. Vesisaha -niminen patsas paljastettiin vuonna 1981 Joensuun teollisuuden 200-vuotisen taipaleen muistoksi. Pohjois-Karjalan ensimmäisen vesisahan perustamisesta tuli kuluneeksi tällöin 200 vuotta.
Väisälä-puistossa, vastapäätä kirkkoa sijaitsee kaupungin kuuluisimpien tiedemiesveljesten muistoksi pystytetty Aurinkokello-muistomerkki. Muistomerkki on Aulis Koivusalon suunnittelema ja se paljastettiin vuonna 1990 veljesten entisen kotitilan paikalle Utraan. Aurinkokello-muistomerkki
-alkuun-

Lähteet:

Joensuun kaupunki. Kulttuuri- ja rakennushistorialliset suojelukohteet. Kaavoitus 1995. Tavoitesuunnitelmat.

Kortelainen Terttu, 1967. Utra. Viime vuosisadan teollisuuskeskus. Pro gradu-työ, Jyväskylän yliopisto.

Pohjois-Karjalan museon inventointitiedot