etusivu  
  kohteet  
  tehtävät  
  tuotokset  
  taidekohteet  
  työryhmä  
 

 

 


Joensuun tyttökoulu

 Sijainti
 Tyttökoulun rakennus
 Koulusta konservatorioksi
 Rakennustyyli
 Piharakennus
 Lähteet

Näkymä joelta

Joensuun suomalaiselle tyttökoululle alun perin rakennettu koulutalo seisoo Pielisjoen rannalla, Pötkänniemen puistoalueella. Rakennus toimi kaupungin kirjastona 1960-1992 ja nyt siinä on konservatorion, nykyisen Ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelman tiloja, joissa toimii myös lasten musiikkikoulu ja Musiikkiopisto. Koulurakennus valmistui 1913 ja se oli kolmas kaupunkiin rakennetuista kivisistä koulukartanoista. Koulutalon pohjoispuolella on yksikerroksinen tiilirakennus, joka toimi alun perin koulun halkovarastona.

Sijainti

Pötkänniemen puisto rajoittuu Pielisjoen rantaan. Vapaa rantalinja ja puistoalue muodostavat kauniin kokonaisuuden yhdessä jyhkeän ja kartanomaisen koulutalon kanssa. Koulutalon eteläpuolella on muistomerkki, Kolmijalkainen muusa. Veistos on Nina Ternon suunnittelema ja se pystytettiin 1973 kirjailija Maiju Lassilan muistoksi.

Koulurakennusten suunnitteluun vaikuttivat paloturvallisuus, sekä silloinen yhteiskunnallinen arvostus koululaitosta kohtaan. Kesti kuusi vuotta etsiä tyttökoulun arvolle sopiva rakennuspaikka: se ei saanut olla liian syrjässä keskustasta ja maaperän tuli kantaa kivitalo, sillä puutalo ei kaupunkilaisille koulutaloksi kelvannut.

-alkuun-

Tyttökoulun rakennus

Tyttökoulun aluetta Tyttökoulun suunnitteli 1907 arkkitehti Magnus Schjerfbeck, joka tunnetaan koulu- ja sairaalasuunnitelmistaan. Yleisten rakennusten ylihallitus valvoi valtion julkisia rakennustöitä ja sen arkkitehdit suunnittelivat monia 1800- ja 1900-luvun alun laitosrakennuksia. Schjerfbeck tunsi Pötkänniemen alueen hyvin, sillä hän oli suunnitellut alueen läheisyyteen kaupunginsairaalan rakennuksen 1892-93, jonka hän myös kävi paikan päällä tarkistamassa 1896.

Schjerfbeck suunnitteli tyttökoulusta nelikerroksisen tiilitalon, joka on jäsennelty kahteen siipeen. Pohjakaavaltaan rakennus muistuttaa L-kirjainta. Rakennussiipiä yhdistää hieman rakennuksen julkisivusta ulosvedetty pääporrashuone. Pääportaikon sijoittamisella on mahdollistettu puolen kerroksen korkeusero siipien välillä. Rantakadun puoleinen asuinsiipi on matalampi ja siellä sijaitsivat alun perin vahtimestarin ja johtajattaren asunnot. Pielisjoen rannan suuntaisessa opetussiivessä olivat luokkahuoneet, joilta vaadittiin enemmän korkeutta riittävän sisäilman takaamiseksi. Opetussiivessä luokat ovat jäsentyneet keskihallien ympärille.

Tyttökoulusta tuli uudenaikainen koulurakennus. Se noudatti keskihallijärjestelmää, jossa luokkahuoneet oli sijoiteltu hallien ympärille erotuksena keskustan poikalyseon halvemmasta keskikäytävämallista. Tyttökoulu sai myös keskustan lyseolta puuttumaan jääneen ajanmukaisen lämmitys- ja ilmastointijärjestelmän.

Rakennuksen kymmenen luokkahuonetta oli ryhmitetty neljään kerrokseen. Luokkien lisäksi koulussa olivat tilat myös kirjastolle, käsityöluokalle, joka myöhemmin muutettiin kotitalousluokaksi, piirustussalille, voimistelu- ja juhlasalille, pukuhuoneille, kanslialle ja opettajanhuoneelle. Kellarikerroksessa sijaitsivat halkovarasto, lämmitysuunit, pumppuhuone, sekä oppilaiden käymälä ja pesutupa. Opettajien käymälät olivat kolmannessa kerroksessa, piilossa katseilta.

-alkuun-

Koulusta konservatorioksi

Tyttökoulun aluetta Tyttökoulu toimi rakennuksessa vuosien 1913-1956 välisen ajan. Syksystä 1916 rakennuksessa toimi väliaikaisesti myös Joensuun valmistava koulu, jonka huoneiston majoituslautakunta oli ottanut haltuunsa. Keväällä 1918 rakennus toimi sotasairaalana ja lukuvuodet 1939-40, 1941-44 rakennus oli puolustusvoimien käytössä. Talvisodan jälkeen koulussa toimivat myös Sortavalan tyttökoulun jatkoluokat. Syksyllä 1944 aloitti tiloissa toimintansa lisäksi Joensuuhun siirtynyt Värtsilän keskikoulu.

Sotien jälkeen tilavan ja valoisan koulurakennuksen oppilasmäärät kasvoivat ja kaikki tilat, myös asuinhuoneistot, otettiin opetuskäyttöön. Alussa koulussa oli ollut 132 oppilasta. Vuonna 1953 koulussa oppilaita oli jo 575. Lopulta tyttökoulu siirtyi uusiin tiloihin kaupungin keskustaan 1956. Muu koulutoiminta jatkui rakennuksessa vuosikymmenen loppuun asti.

Joensuun kaupunki osti koulurakennuksen tontteineen valtiolta 1958 ja vuonna 1962 rakennukseen siirtyi Joensuun kaupungin kirjasto, Joensuun taidemuseo ja yleisradio. Rakennuksessa tehtiin peruskorjaus 1960-luvun alussa. Huonetiloja muuteltiin, ovia muurattiin umpeen tai huoneita yhdisteltiin isommiksi tiloiksi. Liikuntasalin korkea huonetila jaettiin parvella kahteen osaan.

Joensuun kirjasto muutti Koskikadulle 1992, taidemuseo oli saanut uudet tilat Deckerin 1894 piirtämästä entisestä lyseorakennuksesta jo vuonna 1980. Nyt entisen koulun tilat valtasi Joensuun konservatorio, jonka päärakennus, vuonna 1957 valmistunut entinen Kauppaoppilaitos, sijaitsi tyttökoulua vastapäätä, Rantakadun toisella puolella. Suuria muutostöitä rakennuksen käytön muuttumisen takia ei tehty. Alkuperäinen tilajako palautettiin osittain.

-alkuun-

Rakennustyyli

Tyttökoulun aluetta Tyttökoulun rakennus edustaa Schjerfbeckin gotiikka- ja renessanssivaikutteista kansallisromantiikkaa. Uusgotiikka ja uusrenessanssi (kts. "Joensuun taidemuseon kortteli") olivat 1800-luvun lopun valtatyylejä, tosin uusgotiikkaa käytettiin yleisemmin kirkkorakennusten arkkitehtuurissa. Rakennus on epäsymmetrisesti jäsennelty, mikä näkyy varsinkin kahden rakennussiiven kokoerossa. Schjerfbeckin tuotannossa muutoin niin tärkeää symmetriaa esiintyy lähinnä ikkunoiden ja koristeaiheiden sijoittelussa seinäpintaan.

Keskiaikaista tunnelmaa rakennukseen tuovat päätyporrastetut seinät, jotka ovat lähtöisin keskieurooppalaisesta tiiligotiikasta. Koristeaiheina on geometrisia tiilikuvioita muutoin rapatulla pinnalla. Sisäänkäyntipuolella ikkunoiden yläpuolella on 1900-luvun alulle tyypilliset aaltomaiset ja pelkistettyjä groteskipäitä kuvaavat reliefikoristeet. Ikkunoiden sijoittelu seuraa sisätilojen suhdetta ja merkitystä: voimistelusalin ikkunat ovat muita korkeammat ja merkitsevät selkeästi huoneen paikan julkisivussa. Epäsymmetrisyyttä korostaa matalamman rakennussiiven eteläjulkisivuun sijoitettu erkkeri, jota reunustavat pylväs- ja frontoniaiheet.

Tiilikoristelua Päätyporrastus Sisäänkäynnin kivireliefi Groteskipää

-alkuun-

Piharakennus

Joensuun suomalaisen tyttökoulun alkuperäisessä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmässä polttoaineena käytettiin metrin pituisia koivuhalkoja, haloilla lämmitettiin myös asuinsiiven uunit. Vaikka päärakennuksen pohjakerroksessa olikin puukellari, varastointia varten tarvittiin lisäksi erillinen puuliiteri. Tyttökoulun tontille rakennettiin halkovaja 1913, mutta se paloi maan tasalle jo koulurakennuksen lopputarkastuksen jälkeisenä iltana.

Nykyään paikalla seisova punatiilinen rakennus on Onni Tarjanteen vuonna 1918 suunnittelema halkovaja, joka rakennettiin vihdoin kesällä 1927. Tarjanteen halkovaja oli alun perin suorakaiteen muotoinen, yksikerroksinen tiilirakennus, jossa toistuu sama porrastettu päätyaihe kuin koulurakennuksessakin. Piharakennuksen arkkitehtisuunnitelmien ja rakentamisohjeiden tarkkuus sekä rakennusmateriaaleilta vaadittu ensiluokkaisuus kertovat päärakennuksen ja rakennuspaikan silloisesta arvostuksesta.

Sota-aikana piharakennus toimi ruumishuoneena. 1960-luvulla kirjastotoiminnan myötä halkovajasta tuli ensin kesäkahvila, sittemmin ympärivuotinen ravintola. Ravintolakäytön myötä entisen halkovajan viereen rakennettiin varasto, kaksi kioskiosaa sekä ulkoterassi. Sisäänkäyntiä osoittamaan on tehty mainostorni ja sisäänkäyntikatos.

Konservatorio Piharakennus

-alkuun-

Lähteet:

Kinnunen Soile, 1994. Magnus Schjerfbeck ja Joensuun suomalainen tyttökoulu. TTKK arkkitehtuurin osasto, diplomityö.

Elsinen, Pertti, Joensuun historia VI: 1954-1990.