etusivu  
  kohteet  
  tehtävät  
  tuotokset  
  taidekohteet  
  työryhmä  
 

 

 


Joensuun taidemuseon kortteli

 Sijainti
 Lyseorakennus
 Muutoksia vuosien varrella
 Koulusta museoksi
 Rakennustyyli
 Voimistelusali
 Ulkorakennukset
 Lähteet

Lyseon rakennukset

Ensimmäiset Joensuun taidemuseokorttelin rakennukset valmistuivat yli sata vuotta sitten, vuonna 1894. Alun perin Joensuun klassilliseksi lyseoksi valmistunut, kaksikerroksinen tiilikartano kohosi mahtavana keskustan yksikerroksisten puutalojen keskeltä. Puinen ulkorakennus, jossa oli vahtimestarin asunnon lisäksi ulkohuoneet, nousi tontille samaan aikaan vastapäätä koulurakennusta. Keltainen voimistelusalirakennus valmistui 1900-luvun alkupuolella ja neljäs tontilla seisova rakennus tehtiin talonmiehen uudeksi asunnoksi 1936.

Sijainti

Entinen koulukortteli sijaitsee kaupungin julkisten rakennusten vyöhykkeessä, joka johtaa kaupungintalolta yliopistolle saakka. Koulukorttelin paikka piirrettiin jo Joensuun kaupungin ensimmäiseen asemakaavaluonnokseen 1848, jolloin keskustan alue oli vielä viljelysmaata. Vaikka itse koulutalo valmistuikin paikalle 46 vuotta myöhemmin, Joensuun klassillinen lyseo on silti maan toiseksi vanhin suomenkielinen oppikoulu: se toimi vuokratiloissa vuodesta 1865 uuden lyseorakennuksen valmistumiseen saakka.

Väljästi rakennettu keskustan kortteli muodostaa puistomaisen tilan tiiviisti rakennettujen kaupunkikortteleiden keskelle. Rakennukset rajaavat korttelia kolmesta ilmansuunnasta, pohjoisessa korttelin rajana on Siltakadun lehmusrivistö. Siltakadun puolella on Joensuun lyseon entisten oppilaiden pystyttämä muistomerkki. Aurinkokello-veistos paljastettiin vuonna 1998 Joensuun lyseon (1865-1974) ja sen opettajien ja rehtoreiden muistoksi.

-alkuun-

Lyseorakennus

Klassillisen lyseon ja ulkohuoneen piirustukset ovat arkkitehti Theodor Deckerin käsialaa. Yleisten rakennusten ylihallitus valvoi valtion julkisia rakennustöitä ja sen arkkitehdit suunnittelivat monia 1800-luvun lopun laitosrakennuksia. Decker tunnetaan ennen kaikkea vankila-arkkitehtina, mutta hän on suunnitellut Joensuun lyseon lisäksi myös kolme muuta koulurakennusta sekä yhden sairaalan.

Decker suunnitteli Joensuun lyseorakennuksesta kaksikerroksisen, aumakattoisen kivirakennuksen. Tilantarpeen lisääntyessä kylmillään olleeseen vinttikerrokseen tehtiin huonetiloja ja vintin korottamisen yhteydessä katon muoto muuttui monimutkaiseksi taitekatoksi. Rakennuksen seinät ovat rappaamatonta tiiltä, jota elävöittävät sileäksi rapatut koristeet. Matala kellarikerros on graniittia.

Juhlasali Rakennuksen pohjakaava on suorakaiteen muotoinen ja siihen tuovat vaihtelua Kirkkokadun julkisivun keskirisaliitti ja pihajulkisivun sivurisaliitit. Ensimmäisen kerroksen kuusi luokkahuonetta, kirjasto, sekä rehtorin ja opettajien huoneet ryhmittyivät kerroksen läpi kulkevan käytävän molemmin puolin. Toisessa kerroksessa oli puolestaan viisi luokkahuonetta, kokoelmahuone, karsseri ja juhlasali. Portaat veivät pihan puolelta vinttiin juhlasalin parvelle. Tilaa pienen kaupungin koulurakennuksessa oli alussa runsaasti, huoneita pidettiin "mukavina, väljinä ja hyvä-ilmaisina".

-alkuun-

Muutoksia vuosien varrella

Juhlasali Ensimmäisen kerroksen käytävässä sijaitsi myös alun perin pukuhuone. 1914 huoneen seinät purettiin pois niin, että vain kannatinpilarit jäivät muistuttamaan sen olemassaolosta. Nykyään tilassa on naulakoita museon kävijöitä varten.

Vuonna 1935 vinttikerros korotettiin ja rakennus sai nykyisen kolmannen kerroksensa. Luokkahuoneita lisättiin, toisesta kerroksesta johdettiin pääportaikko kolmanteen kerrokseen ja entinen ulkorappukäytävä muutettiin varastoksi. Nykyisen kolmannen kerroksen käytävän paikalla oli alun perin juhlasalin parveke. Kellariin tehtiin keskuslämmitystä varten kattilahuone, halkosuoja ja pumppuhuone sekä talouskellarit.

Juhlasali Juhlasalin etelä- ja pohjoispäätyihin on sijoitettu sodissa kaatuneiden koulun oppilaiden muistotaulut. Eteläpäädyn sankaritaulu hankittiin rehtori Wegeliuksen aloitteesta 1920. Pohjoispäädyn sankaritaulut pronssireliefeineen ovat kuvanveistäjä Lauri Leppäsen suunnittelemat ja ne paljastettiin 1949 Rehtori Aulis Könösen aloitteesta. Lyseorakennuksen tornikello tilattiin Saksasta 1955 ja sen lahjoittivat koululle sen entiset oppilaat.

-alkuun-

Koulusta museoksi

Koulu muutti pois rakennuksesta 1977, mutta talon käyttö jatkui. Juhlasalissa kokoontui kaupunginvaltuusto ja muissa tiloissa toimi erilaisia valtuustoryhmiä, Akavan ja KTV:n toimisto ja aatteellisia nuorisojärjestöjä. Lisäksi tiloissa kokoontui vapaaopiston harrastuspiirejä, ylioppilasteatteri ja nukkepaja, järjestettiinpä siellä myös työllisyyskursseja. Nämä toiminnot loppuivat rakennuksessa 1979 ja entistä poikalyseota alettiin korjata taidemuseon käyttöön.

Kaikki sisäpinnat peitettiin lasikuitukankaalla. Juhlasaliin laitettiin kalanruotoparketti, muihin lattioihin tuli linoleum-päällyste. Museokäytön myötä myös turvallisuustekijät tuli ottaa uudella tavalla huomioon ovet ja ikkunat uusittiin ja pysyvien näyttelyiden tilaan tuli uv-säteilyä estävä ikkunalasi. Rappukäytävä osastoitiin paloturvallisuussyistä teräsrunkoisella lankalasiseinällä. Rakennus varustettiin murto- ja palohälytysjärjestelmällä. Rappukäytävän viereen tuli hissi ja toiseksi poistumistieksi tehtiin teräskierreporras.

Entiset luokkahuoneet muutettiin näyttelysaleiksi niin, että ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat vaihtuvat näyttelyt ja kahteen ylimpään kerrokseen on rakennettu pysyvät näyttelyhuoneet museon kokoelmien esittelyä varten. Ensimmäisessä kerroksessa ovat lisäksi henkilökunnan tilat, kirjasto ja vastaanottotiski, kolmannessa kerroksessa on työhuoneita.

-alkuun-

Rakennustyyli

Deckerin koulurakennus edustaa 1890-luvulla vallalla ollutta uusrenessanssityyliä. Uusrenessanssi tuli nopeasti suosituksi etenkin julkisten rakennusten ja laitosten tyylinä. Tyyli huokui renessanssiruhtinaiden vaurautta ja arvokkuutta ja osittain siksi se katsottiin sopivaksi myös valtion virasto- ja laitosrakennuksiin. Uusrenessanssityyli oli myös koristeellisuudestaan huolimatta edullista toteuttaa. Tyyli oli käytännöllinen laitosrakennusten ulkomuotona, sillä se muodosti ikään kuin moduulijärjestelmän: rakennuksen julkisivu jaettiin listoituksen ja koristeiden avulla samanarvoisiin osioihin ja ulkoseinää voitiin jatkaa periaatteessa miten pitkälle vain, vaakasuoraan lisäämällä uusia ikkuna-akseleita tai pystysuoraan lisäämällä kerroksia.

Alun perin runsaskoristeiseksi suunniteltu lyseo edustaa nykymuodossaan tyyliltään niukkaa uusrenessanssia. Kaikkia piirustuksissa olleita koristeita ei toteutettu ja osa on saattanut hävitä vuosikymmenien varrella korjaus- ja muutostöiden aikana.

Ulkoseinää Uusrenessanssirakennuksille tyypillistä oli symmetrisyys sekä pohjakaavassa että julkisivujen koristelussa. Rakennuksen seinien sommittelussa on käytetty kolmijakoa, joka on myös hyvin tyypillistä uusrenessanssille. Risaliittien avulla seinät on jaettu kolmeen osaan ja kolmijako jatkuu ikkunoiden ryhmittelyssä. Kerrosten vaihtumista korostettiin vaakasuoralla listoituksella. Joensuun lyseorakennuksessa kattolista on hyvin voimakas. Pystylinjoja julkisivuun tuovat mm ikkunoiden väliset pilasterit.

Arkkitehtuurin jäsentelyn avulla merkittiin myös tilojen tärkeyttä. Juhlasalin ikkunat ovat suuret ja puolikaaren muotoiset, kun taas muiden huoneiden ikkunat ovat pienempiä, keskenään samanlaisia suorakaiteita. Juhlasalin merkittävyyttä lisää julkisivun risaliitti huoneen kohdalla.

Ensimmäisen kerroksen kulmissa ja risaliitin ikkunanväleissä on rustiikaksi tai harkotukseksi kutsuttua koristelistoitusta. Toisen, uusrenessanssi-tyylisessä rakennuksessa tärkeämmän kerroksen kulmat on puolestaan koristeltu antiikin pylväitä muistuttavilla listoilla.

-alkuun-

Voimistelusali

Liikuntatunnit pidettiin aluksi ylimääräisessä luokkahuoneessa tai juhlasalissa. Luokkahuone oli pidemmän päälle liian ahdas voimistelusaliksi ja juhlasalissa voimistelusta piti luopua, koska salin lattia ei kestänyt rajua käyttöä. Lattiaa jouduttiin pönkittämään laskeutumisen vuoksi jo neljä vuotta lyseon valmistumisen jälkeen. Arkkitehti Jac. Ahrenberg teki vuonna 1909 uuden voimistelusalin piirustukset voimistelunopettaja J.F. Blomqvistin ehdotuksen pohjalta. Sali suunniteltiin alusta asti käyttäjien toiveiden mukaiseksi.

Voimistelusali Voimistelusali rakennettiin Kirkkokadun ja Koskikadun kulmaan 1911. Sisäänkäynti on pihan puolella, ja Koskikadun puoleisen seinän ikkunarivistöt tuovat valoa saliin. Muuten seinät ovat lähes aukottomat. Rakennukseen tuli voimistelusali, kylpyhuone, pukuhuone ja eteinen. Puku- ja kylpyhuoneen päälle sijoitetusta lehteristä tuli tilava vinttihuone. Kylpyhuone varustettiin sopivalla vedenlämmityslaitteella. Rakennukseen tuli myös moderni sähkövalaistus.

Rakennus toimi voimistelusalina, kunnes koulutoiminta loppui korttelissa 1977. Sittemmin entinen voimistelusali oli Joensuun ampujien ilma-aseratana vuoteen 1981 asti, jolloin rakennuksen sisätilat tuhoutuivat tulipalossa. Rakennus korjattiin saman vuoden aikana Pohjois-Karjalan tanssiopiston käyttöön. Nykyisin siinä toimii Taidekeskus Ahjo.

Voimistelusali Entinen voimistelusali edustaa 1900-luvun alun jugend-tyyliä. Runsas listoitus muodostaa seinän yläosaan katon rajaan jugendille tyypillistä ruutukuviota. Aumakatto ja kolmion muotoiset kattoikkunat kuuluvat myös jugend-tyyliin.

-alkuun-

Ulkorakennukset

Tontilla vielä nähtäviä ulkorakennuksia ovat vahtimestarin vanha ja uusi talo. Vanhempi rakennuksista rakennettiin yhtä aikaa lyseorakennuksen kanssa, 1894. Siinä oli tilat vahtimestarin lisäksi ulkohuoneille. Lyseorakennusta vastapäätä, korttelin länsilaidalla sijaitseva yksikerroksinen puurakennus toistaa vaatimattomammin päärakennuksen uusrenessanssityyliä. Sen ulkoseinät on jaoteltu vaakalistoilla ja vaaka- sekä pystylaudoituksella kolmeen osaan ja pihajulkisivun sivurisaliitit rytmittävät myös seinän kolmeen osaan. Pohjakaavassa on pyritty symmetrisyyteen. Ulkohuoneet ovat sijainneet Koskikadun puoleisessa päädyssä ja rakennuksen keskellä, vahtimestarin asunto Siltakadun puoleisessa päädyssä. Nykyisin rakennus toimii varastona.

Koskikadun varrelle, voimistelusalin taakse valmistui 1936 puurakenteinen talousrakennus. Siihen tulivat asunnot talonmies-lämmittäjälle, vahtimestarille ja siivoojalle. Rakennukseen mahdutettiin myös pesutupa ja oppilaiden WC:t. Piirustukset oli laatinut Georg Wigström. Rakennuksessa on klassistisia piirteitä. Sen aumakatossa on viisi puoliympyrän muotoista kattoikkunaa. Pihan puoleisten sisäänkäyntien päällä on pyöreät ikkunat. Rakennuksessa on nykyään taiteilijoiden työtiloja.

Vahtimestarin asunto Vahtimestarin asunto

-alkuun-

Lähteet:

Lyseosta museoksi. Joensuun lyseorakennuksen taidehistoriallista taustaa ja rakennusvaiheita (toim. Waenerberg, A. - Kiiski, P. - Muttonen-Mattila, E.)