etusivu  
  kohteet  
  tehtävät  
  tuotokset  
  taidekohteet  
  työryhmä  
 

 

 


Laulutalo ja Nukketeatteritalo

 Sairaudenhoidosta terveydenhoidoksi
 Kaupunginsairaalan rakennukset
 Tyylipiirteistä
 Lähteet

Laulutalo Nukketalo

Laulutalo ja Nukketeatteritalo sijaitsevat Joensuun keskustan pohjoispuolella, lähellä hautausmaata ja ortodoksista kirkkoa. Alunperin nämä 1920-luvun lopulla rakennetut puutalot toimivat kaupunginsairaalan osastoina: Laulutalo rakennettiin synnytysosastoksi ja Nukketeatteritalo difteria- eli kurkkumätäosastoksi. Nykyiset nimensä rakennukset ovat saaneet niiden myöhemmästä toiminnasta: Laulutalo toimii Joensuun Mieslaulajien harjoitus- ja kokoustilana, Nukketeatteritalossa nähtiin lastenteatteriesityksiä.

Sairaudenhoidosta terveydenhoidoksi

Terveydenhoito oli 1900-luvulla kamppailua siisteyden ja hygienian lisäämiseksi. Painopiste muuttui sairauksien parantamisesta niiden ennalta ehkäisyksi. Vakavat tulehdustaudit, kuten kurkkumätä olivat yleinen kuolinsyy vielä 1920-luvulla: hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta kurkkumätäkuolleisuus oli 1900-luvun alkupuolella yhä noin 5-10 % sairastuneista. Kurkkumädän hoitoa varten tarvittiin erillinen osasto, sillä potilaat ja tartunnan kantajat tuli eristää useiden viikkojen ajaksi. Tautia esiintyi epidemioina ja sille olivat alttiita varsinkin pienet lapset. Rokotteen avulla kurkkumätä hävitettiin Suomesta 1950-luvulle tultaessa.

Terveydenhoito otti lapsenaskeliaan myös synnyttävien äitien ja lasten hoidossa: synnytys hoidettiin perinteisesti kotona eikä sairaalakäyntiä katsottu tarpeelliseksi. Imeväisikäisen kuolemaa ei pidetty tavattomana ja usein äitikin saattoi menehtyä synnytyksen aikana. Synnytysosaston valmistumisen aikoihin joka kolmas synnytys tapahtui Joensuussa kotioloissa. Tällöin kutsuttiin paikalle kaupungin kätilö. Kaksi vuotta synnytysosaston valmistumisen jälkeen siellä hoidettiin jo 167 synnyttävää äitiä, mikä oli melkoinen luku kaupungin väestömäärään suhteutettuna. Vielä 1935 lapsia kuoli laitossynnytyksissä paljon kätilöiden avusta huolimatta: 259 syntyneestä kuoli 33 lasta.

Kaupunginsairaalan uudet rakennukset palvelivatkin siis ajan polttavimpien terveysongelmien hoidossa: lapsikuolleisuutta ja kulkutauteja haluttiin saada aisoihin synnytysosaston ja difteriaosaston voimin.

-alkuun-

Kaupunginsairaalan rakennukset

laulutalo Joensuun Kaupunginsairaalan uudet rakennukset valmistuivat 1928 Kauppakadun ja Pohjoislinjan (nyk. Pohjoiskatu) risteykseen, silloisen keskusta-alueen ulkopuolelle. Nykyisen valtion virastotalon paikalla, vastapäätä uutta difteriaosastoa, sijaitsi ennestään 1896 valmistunut kaupunginsairaalan päärakennus ja vuodeosasto. Rakennuksen suunnittelija arkkitehti Magnus Schjerfbeck teki 11 vuotta myöhemmin myös Joensuun tyttökoulun (nyk. konservatorion tiloja) piirustukset. Koska kaupunkialue päättyi Pohjoislinjaan, piti uutta rakentamista varten luoda uudet korttelit, Haikara ja Kurki. Normaalisti keskustan korttelit saivat nimensä juoksevan numeron mukaan, mutta koska kaupunkia oli ehditty jatkaa jo Niinivaaralle ennen keskustan pohjoispuolen rakentamista, piti keksiä toinen tapa jatkaa keskustan korttelien nimeämistä.

Laulutalo palveli synnytyslaitoksena 1950-luvun alkupuolelle saakka, kunnes Pohjois-Karjalan keskussairaalan rakennukset valmistuivat Niinivaaralle. Tämän jälkeen rakennus toimi kulkutautiosastona ja myöhemmin terveysklinikkana vuoteen 1996 saakka, jolloin sen käyttö kiellettiin homeen takia.

Laulutalo myytiin Joensuun mieslaulajille 1999. Rakennukseen tehtiin perusteellinen remontti terveyshaittojen ja käyttötarkoituksen muuttumisen takia. Alkuperäistä sairashuonejakoa ei enää ole, sillä perusteellisessa remontissa sisätiloihin muodostettiin juhlasali, tarjoilukeittiö, harjoitushuoneet, sekä vuokrattavia toimistohuoneita. Kaikki sisäpinnat uusittiin ja julkisivu maalattiin perinnemaalein. Sähköistys sekä vesi- ja viemäriputkisto uusittiin ja taloon rakennettiin ilmastointijärjestelmä. Alkuperäiset ikkunat ja ovet korjattiin. Entiset kaupunginsairaalan rakennukset kuuluvat kaupungin II luokan kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin suojelukohteisiin, joten ulkoasuun ei tehty muutoksia.

nukketalo Nukketeatteritalo toimi kurkkumätäosastona vuoteen 1954, jolloin tiloja muutettiin asunnoiksi. Terveyslautakunta hallinnoi monessa käytössä ollutta taloa aina 1980-luvun lopulle. Vuosina 1967-71 siinä toimi kotisairaanhoitotoimisto, 1968-74 terveyslautakunnan toimisto (terveystoimisto), 1970-72 kaupunginsairaalan taloustoimisto ja 1975-82 laboratorio. Vuonna 1983 rakennukseen sijoitettiin terveyskeskuksen ensiaputarvikevarasto ja vuosikymmenen lopulla se oli milloin terveyskeskuksen katastrofivarastona, milloin muussa vuokrakäytössä, mm. Joensuun kaupunginteatterin lavastajien, ohjaajien ja dramaturgien työhuoneina.

Tämän jälkeen talo oli vähän aikaa tyhjillään, kunnes teatteriperinne jatkui harrastajateattereiden muuttaessa rakennukseen 1991. Rakennukseen tehtiin ryhmiä varten alakertaan näyttely- ja harjoitustilat sekä tarpeistohuone. Yläkerrassa oli kaksi työhuonetta. Ryhmät harjoittelivat talossa ja pitivät siellä myös esityksiään. Rakennuksessa ehti toimia Nukketeatteritalon olemassaolon aikana 3-5 ryhmää. Nukketeatteritalotoimikunta oy joutui lähtemään talosta vuonna 2003 korkeiden käyttökustannusten takia.

-alkuun-

Tyylipiirteistä

Laulutalon ja Nukketeatteritalon piirustukset ovat Viljo Raittilan tekemät ja ne signeerattiin 1926. Raittilan käsialaa ovat myös monet ajan julkiset ja yksityiset rakennukset Joensuussa ja sen ympäristössä. Viljo Raittila ei ollut varsinainen arkkitehti, vaan hän toimi rakennusmestarina kaupungin rakennuskonttorissa. Usein Joensuun kaltaisissa pienemmissä kaupungeissa arkkitehtia käytettiin vain valtion tai kaupungin rakennuttamissa suuremmissa kohteissa tai jos rakennussuunnitelmien tilaaja oli hyvin varakas.

Entiset kaupunginsairaalan rakennukset Nukketeatteritalo ja Laulutalo rakennettiin juuri 1920-luvun klassismin valtakaudella. Taloissa on kuitenkin klassistisien piirteiden ohella myös kansallisromanttisia tyylipiirteitä ja ne muistuttavat paljolti perinteistä joensuulaista puutaloarkkitehtuuria 1900-luvun alusta.

1920-luvun klassismi oli seurausta ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä pulakaudesta: edellisten vuosikymmenien runsas kansallisromantiikka väistyi niukan ja säännöllisen klassismin tieltä. 1920-luvun klassismille ominaiset rakenneratkaisut, kuten betoniperusta, kuusiruutuiset ikkunat ja peiterimavuoraus levisivät laajalti jopa pientalovaltaisiin kaupunkeihin ja Joensuussakin vaikutteita on mahdollisesti saatu ajan arkkitehtien julkaisemista tyyppitalopiirustuksista.

Kuusiruutuinen ikkuna Betoniperusta Betoniperusta Pääoven ikkunan kuviointi

Klassistisia tyylipiirteitä entisten kaupunginsairaalan laitosrakennusten ulkoasussa löytyy mm. Laulutalon pääoven ympäriltä. Sen yläpuolinen lasi-ikkuna on jaoteltu koristeellisesti suorakaiteen muotoisiin kenttiin, mikä oli tyylille hyvin tyypillistä. Myös molempien rakennusten kulmiin ja Laulutalon kadunpuoleiseen julkisivuun on tehty pilasteria muistuttavat listoitukset, jotka vievät ajatukset antiikin pylväisiin. Antiikin muistumaa on myös Laulutalon pääsisäänkäynnin oven yläpuolelle sijoitettu kolmion mallinen kattoikkuna: yhdessä sisäänkäynnin kanssa sen voi nähdä viitteellisesti muodostavan ns. päätykolmioaiheen.

Kansallisromanttisia piirteitä puolestaan voi löytää rakennuksen koristelusta. Ikkunoiden leveiden vuorilautojen koristelu, räystäitä kiertävä koristelista sekä päätyjen otsakoristeet ovat ennemminkin Joensuussa vielä 20-luvulla käytetyn jugend-tyylin mukaisia.

Tämä eri tyylipiirteiden paljous saattaa tuntua hämmentävältä, mutta se on vanhemmassa joensuulaisessa arkkitehtuurissa yleensäkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Usein rakennuksen suunnittelija on saattanut yhdistellä piirteitä yhdestä tai useammasta tyylistä, sen mukaan mikä miellyttää joko omaa tai tilaajan silmää. Entisissä kaupunginsairaalan rakennuksissakin voi nähdä pyrkimyksen pohjata vanhaan, tuttuun ja testattuun rakennusperinteeseen, mutta tuoda ulkoarkkitehtuuriin myös uudelle aikakaudelle tyypillisiä rakennustapoja ja muotokieltä.

-alkuun-

Lähteet:

Ahonen, Huurre, Vesajoki (toim.): Joensuun kaupungin historia 1. Joensuun kaupunki 1848-1920. Joensuu, 1985.

Ahonen, Elsinen, Tuunanen (toim.): Joensuun kaupungin historia 2-4. Joensuu, 1986.

Kaila, Pietarila, Tomminen (toim.): Talo kautta aikojen. Julkisivujen historia. Helsinki, 1987.

Mustaniemi, Harri: Rautainen operatsionipöytä. Pohjois-Karjalan sairaanhoidon historiaa. Joensuu, 1996.

Nikula, Riitta: Rakennettu maisema. Suomen arkkitehtuurin vuosisadat. Helsinki, 1993.

Joensuun kaupungin keskusarkiston rakennuspiirustukset.

Joensuun kaupungin keskusarkiston arkistosihteeri Pekka Kupiainen.

Kurkkumätä: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/difteria.html
Arno Forsiuksen (lääketieteen ja kirurgian tohtori, professori) kotisivuilla: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/. 14.10.2003.