etusivu  
  kohteet  
  tehtävät  
  tuotokset  
  taidekohteet  
  työryhmä  
 

 

 


Pielisensuun kirkko

 Kirkon rakentaminen
 Rakennuksen tilat
 Sisätilat ja irtaimisto
 Peruskorjaus 1999
 Kirkon suunnittelija
 Larkaksen kirkot
 Lähteet

Pielisensuun kirkko

Kirkon rakentaminen

Joensuu ja Pielisensuun seurakunnat kuuluivat alkuaan Kontiolahden seurakunnan alaisuuteen vuodesta 1857 lähtien. Matka Kontiolahden kirkolle oli kuitenkin pitkä, joten seurakunnat itsenäistyivät vuonna 1912 senaatin päätöksellä. Seurakunnan perustamispäätökseen sisältyi velvoitus uuden kirkon rakentamisesta Pielisjoen itäpuolelle. Pielisensuun kunta oli itsenäinen kunta vuodesta 1922 vuoteen 1954, jolloin se liitettiin Joensuun kaupunkiin. Vuosikymmenten ajan Utran kirkko oli palvellut seurakunnan kirkkona, kunnes Pielisensuun seurakunta osti vuonna 1954 Joensuun kaupungilta 5000m2 kirkkotontin Niinivaaralta Vesitorninmäeltä.

Kirkkovaltuusto hyväksyi piirustukset huhtikuussa 1956. Seurakunnalla ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin taloudellisia resursseja hankkeen toteuttamiseen. Seurakunta myönsi tarvittavat varat ja maaliskuussa 1959 rakennustyöt annettiin joensuulaisen Rakennustoimisto S. A. Tervo Oy:n tehtäväksi. Rakennustyöt alkoivat 1.4.1959 ja kirkko valmistui luovutettavaksi 28.6.1960.

-alkuun-

Rakennuksen tilat

Sanakirkon katto Kirkosta käytetään nimeä sanakirkko, joka on Jumalan sanalle omistettu, koska kirkon katto on kuin aukaistu kirja käännettynä nurinpäin. Kirkko on suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko. Alttaripäädystä lounaissivulta erkanee poikittaissuuntainen matalampi siipirakennus, jossa on seurakuntatilat. Runkohuoneen sisäänkäyntipääty kohoaa muuta rakennusta korkeammaksi ja sen huipulla on pieni kellotapuli.

Ulkoisilla muodoillaan kirkko tahtoo suunnata seurakuntalaisten ja vieraan ohikulkijan ajatuksen ylöspäin. Valaistu risti julistaa katsojalle sanomaa armahtavasta Jumalasta. Se tahtoo myös koota suojiinsa kaikki yhdessä etsimään elämälle ikuista perustusta. Kirkko vihittiin tarkoitukseensa sunnuntaina 11.9.1960. Vihkimisen suoritti piispa Eino Sormunen avustajinaan tuomiorovasti, teol.tri H. Östergaad-Nielsen Roskildesta Tanskasta sekä lukuisasti Joensuun rovastikunnan papistoa.

-alkuun-

Sisätilat ja irtaimisto

Alttaripäädyn tilalla kirkossa on mosaiikkina toteutettu seinäristi, joka kuvaa ihmisen elinkaarta. Mosaiikkipaloja on yhtä monta kuin 65 vuotiaan ihmisen elämässä päiviä. Alttarin valaisee korkeasta ja kapeasta sivuikkunasta lankeava valo. Kirkkosaliin mahtuu 550 sanankuulijaa. Lisäksi 150-paikkainen seurakuntasali yhdistyy kirkkoon paljeovilla. Urkulehteri on suunniteltu 75 hengelle, ja sinne voidaan sijoittaa lisäistuimia 200 hengelle.

Seurakuntatiloihin kuuluu myös keittiö ja ravintola-aula. Sakariston yhteydessä on pieni toimituskappeli. Alakerrassa on tilat erilaisia kerho-, partio-, rippikoulu-, pyhäkoulu- ja askartelutoimintoja varten. Lisäksi alakertaan on sijoitettu kaksi asuinhuoneistoa.

Kirkossa on Kangasalan Urkutehtaan rakentamat 23-ääniset urut. Urkujen erikoisuutena on kelloäänikerta, jolla jäljitellään kirkonkellojen ääntä. Kirkonkelloja on kaksi. Niistä pienempi 300 kg painoinen on lahja Pälkjärven siirtoseurakunnalta ja suurempi 600 kg painava on Lokomo Oy:n valmistama. Kellojen ääni on suuri terssi e-gis. Soitto tapahtuu automaattisella soittokoneistolla.

Saarnatuolin paimen Kirkko on saanut runsaasti arvokkaita lahjoituksia. Taiteilija Eeva Ryynäsen saarnatuolin puuveistoksen aiheena on paimen. Pirkko Niikon hopeinen kynttelikkö ja kastemalja ovat käsintaotut. Norjalainen ystävyyskaupunki Tønsberg on lahjoittanut kirkolle tuomiokirkkoseurakuntansa ehtoolliskalkin jäljennöksen.

-alkuun-

Peruskorjaus 1999

Kirkkosali Peruskorjaus tehtiin vuonna 1999. Alttaripöytä vedettiin irti seinästä ja saarnatuoli tuotiin lähemmäs kuulijoita. Lvi- ja sähkötekniikkaa paranneltiin. Sisäseinien ruskea rappaus vaihdettiin vaalean keltaiseen, puupenkit hiottiin ja lakattiin uudelleen. Alttarivarustus uusittiin. Vain saarnatuoli puuveistoksineen on entinen. Esteetöntä liikkumista parannettiin lisäämällä pyörätuoliliuskoja ja kaiteita. Kirkon alasalin valaistusta ja kalustusta uusittiin. Urkuihin saatiin uusi puhallin. Kirkkoon rakennettiin pohjakerroksesta kirkkosalin eteiseen nostava hissi, lisäksi saniteetti- ja sosiaalitiloja parannettiin. Kirkon pääsisäänkäynnille johtava rinne rakennettiin uudestaan. Pääovelta parkkipaikoille johtaa nyt kivipäällysteinen liuska.

-alkuun-

Kirkon suunnittelija

Kirkon piirustukset suunnitteli arkkitehti Veikko Larkas (s.1909, k.1969), entinen Lindberg. Hänen vaimonsa oli arkkitehti Laura Järvi. Larkas valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1938 ja ensimmäisen arkkitehtitoimistonsa hän perusti 1947. Larkas suunnitteli kirkkojen ohella myös sairaalarakennuksia. Hän toimi Lääkintöhallituksen toimistoarkkitehtina vuosina 1938 - 44 ja hän oli Kuopion keskussairaalan suunnittelutoimiston osakas vuodesta 1949 eteenpäin. Larkas oli myös avustajana Uno Ullbergin suunnitteleman Lastenklinikan suunnittelutyössä ja suunnitteli Kuopion keskussairaalan vanhan osan yhdessä Jaakko Paatelan kanssa vuonna 1959. Larkas toimi myös Arkkitehti-lehden päätoimittajana 1950-52.

-alkuun-

Larkaksen kirkot

Veikko Larkas on suunnitellut useita kirkkoja Suomessa vuosien 1949-1969 aikana. Varhaiskauden töissä 1950-luvulta voi nähdä selviä vaikutteita Suomen keskiaikaisista kivikirkoista: jyrkkä, melkein maahan asti ulottuva harjakatto, perinteinen pitkäkirkkomuoto ja kellotapuli toistuvat eri kirkkorakennuksissa. Kellotapuli on nostettu joko harjakaton keskelle, erilliseen kellotapuliin tai rakennuksen päätyyn pääsisäänkäynnin yläpuolelle kuten Pielisensuun kirkossa. Vuonna 1950 rakennetussa Tuupovaaran Hoilolan kirkossa on jopa jäljitelty goottilaiseen kirkkoarkkitehtuuriin kuuluvia seinien tukirakenteita ja Kyyjärven 1954 valmistuneessa kirkossa on valkoisiksi rapattujen seinien koristeena luonnonkiviupotuksia. Keskiaikaisten vaikutteiden lisäksi Larkaksella ovat yleisiä kirkko-seurakuntatalo-tyyppiset ratkaisut, eli rakennuksessa on kirkko ja seurakuntatalo yhdessä.

1950-lvun loppuun tultaessa keskiaikaiset vaikutteet käyvät viitteellisemmiksi. Larkaksen viimeiseksi jääneessä kirkossa on myös jyrkkä harjakatto, kellotapuli ja pitkäkirkkomuoto, mutta muuten rakennus edustaa 1960-luvun modernismia. Valkeakosken kirkko valmistui Veikko Larkaksen kuolinvuotena 1969 .

Pielisensuun kirkon kaksoissisarena voidaan pitää Kauhajoelle 1958 valmistunutta kirkkoa. Kirkkoja on todennäköisesti suunniteltu samaan aikaan, sillä Pielisensuun kirkon suunnitelmien valmistumisen ja rakentamisen väliin jäi neljä vuotta ja tässä välissä ehti Kauhajoen kirkko valmistua. Kirkkoja kuvaillaan myös samalla tavalla: aukaistu kirja, joka seisoo nurinpäin. Myös kirkkojen sisätilat ovat melkein identtiset alttaritaulun mosaiikkikoristelua ja pronssiristiä myöten, tosin Kauhajoen kirkon yhteyteen ei rakennettu seurakuntasalia.

-alkuun-

Lähteet:

Pielisensuun kirkko uusiutui hillitysti aikansa hengessä. Karjalainen 21.7.1999.

Niinivaaran yläasteen sivut, joille vuonna 1998 tietoja olivat keränneet Kimmo Kotro ja Riitta Saarelainen sekä Kimmo Kuikka ja Olli Tiilikainen seuraavista lähteistä:

Kirkkoherra Tapani Nuutinen, Pielisensuun ev.lut.seurakunta
Nuorisotyöntekijä Rita Lipponen, Pielisensuun ev.lut.seurakunta
Joensuun kaupungin historia II-IV: Elsinen, Pertti, Pielisensuun kunta 1922-1953
Joensuun kaupungin historia V, Olavi Rimpiläinen