etusivu  
  kohteet  
  tehtävät  
  tuotokset  
  taidekohteet  
  työryhmä  
 

 

 


Joensuun kauppahalli

 Uusi Kauppahalli
 Kauppahalli osana toriperinnettä
 Lähteet

Kauppakadun kulmaa Aamukahvilla Sisäänkäynti Sisäkäytävä Torikadun kulmaa

Nykyinen Joensuun kauppahalli rakennettiin torin etelälaidalle 1967 - 1968 korvaamaan pohjoislaidan vanhaa, puista kauppahallia. Uuden kauppahallin suunnittelun perusperiaatteena oli tilojen saaminen monenlaisille toiminnoille ja rakennuksen tilaohjelmasta tulikin hyvin vaativa: siihen piti mahduttaa hallimyyntitilojen lisäksi kioskipaikkoja, vitriinejä eli näyteikkunoita, väestönsuoja, yleinen WC, tilat taksiautoilijoille ja torin valvojalle, jäähdytetty jätehuone torin ja kauppahallin tarpeita varten, muuntamo huolehtimaan sähkön saannista sekä hyvät sosiaalitilat henkilökunnalle. Kaikki torin ja kauppahallin toiminnot haluttiin siis yksien seinien sisään niin, ettei lisärakennuksia torille tarvittaisi.

Uusi kauppahalli

Kauppahalli suunniteltiin kaupungin arkkitehtitoimistossa kahden miehen voimin. Kaupunginarkkitehti Mauno Tuomisto teki pääsuunnittelijana kauppahallin luonnokset ja toimistoarkkitehti Toivo Kortteinen vastasi käytännön toteutuksesta. Hallin rakensivat kaupungin omat rakennusmiehet. Joensuun kaupungin rakennustoimiston insinööri Rauno Kostamo suunnitteli rakenteet.

Uusi kauppahalli edustaa 1960-luvun modernismia. Julkisivut ovat lasia ja kauppahallin moduulimainen muoto tuo selkeyttä monta eri toimintaa sisäänsä kätkevän rakennuksen jäsentelyyn. Pohjakaava on suorakulmion muotoinen, mutta polveileva ääriviiva elävöittää yksinkertaista muotoa. Rakennus on hyvin symmetrinen: myymälätilat ryhmittyvät kahden käytävän ympärille, joista toinen on yleisöä ja toinen kauppapuotien huoltoliikennettä varten. Käytävien erottamista pidettiin tärkeänä kauppahallin suunnitteluvaiheessa elintarvikehygienian vuoksi. Edelleen hygieniasyistä aivan liha- ja kalamyyntipaikkojen viereen rakennettiin kylmävarastot. Kuivan tavaran myyntitilat tehtiin "suusta ladattaviksi", eli tilojen huolto tapahtuu myyntitiskin portin kautta. Kauppahallin sekä Koskikadun että torin puoleiset sisäänkäynnit ovat symmetrisesti rakennuksen keskellä. Piilokaton sisärännit johtavat sadeveden suoraan viemäriin, eivätkä lumi tai jääpuikot pääse putoamaan kadulla kulkijoiden niskaan.

Ikkunateippejä Suunnittelijoiden lähtökohtana oli tehdä kauppahallista kepeä, paviljonkimainen rakennus. Tämän takia julkisivumateriaaliksi valittiin lasi. Tarkoituksena oli, että varsinkin pimeän aikaan lasin sisäpuolelta valaistut näyteikkunat ja kioskit toisivat lyhdyn lailla valoa ympäristöön. Kaikkien kauppapuotien, kioskien ja näyteikkunoiden liiketekstien tuli olla yhtenäisiä eikä ikkunoiden teippaamista sallittu. Ehto kirjoitettiin tulevien kauppiaiden vuokrasopimuksiin. Ehdon toteutumista vahdittiin alussa tarkasti mutta sittemmin säännöstä on luovuttu.

Kauppahallista haluttiin pieni ja matala rakennus, sillä siitä ei haluttu kilpailijaa toria ympäröiville liikerakennuksille. Rakennuksen sijoittelussa otettiin huomioon kaupungin ruutukaava ja uusi kauppahalli sijoitettiin edelleen torin keskiakseliin. Paikan valintaan vaikutti myös se seikka, että kaupungintalolta haluttiin säilyttää suora yhteys torin läpi taidemuseorakennukseen. Tämä näkymäakseli on peräisin jo 1800-luvun asemakaavoista.

Valmistuttuaan uusi kauppahalli oli ajastaan selvästi edellä. Uutta olivat julkisivujen materiaalivalinnat ja hallin muoto. Tekniset ratkaisut olivat myös varsin edistyksellisiä. Tosin kaikki ei toteutunut arkkitehtien suunnittelemalla tavalla. Alun perin suunnitelmissa oli käyttää katon, sokkelin ja lasijulkisivujen metalliosien materiaalina pronssia. Samaa materiaalia käytettiin myös 1914 valmistuneessa kaupungintalossa ja näin arkkitehdit olisivat halunneet luoda jatkumon vanhan ja modernin välille. Säästösyistä kaupunki kuitenkin päätyi käyttämään sokkelissa betonia ja metalliosissa alumiinia ja galvanoitua peltiä, mikä säästi kaupungin tiukasta budjetista 58 000 silloista markkaa.

Nyt betonisokkeli ja -portaat ovat sään ja käytön myötä kuluneet ja rasvoittuneet. Alumiiniosat ovat myös kuluneet. Kauppahallin lasi-ikkunat ovat likaiset ja alkuperäistä yhtenäisyyttä rikkovat värillisiksi teipatut ikkunat. Julkisivuvalaistuksen heikentämisen myötä arkkitehtien lyhtyidea on menettänyt merkityksensä. Nuhruisuus on tuonut kauppahallille runsaasti vastustajia: pintaremontin puutteessa oleva rakennus haluttaisiin korvata uudella. Tulee silti muistaa, että nykyinen 1960-luvulla rakennettu kauppahalli oli omana aikanaan moderni ja edistyksellinen rakennus, joka paikkasi vanhan kauppahallin puutteita.

-alkuun-

Kauppahalli osana toriperinnettä

Torikauppaa Joensuussa on käyty torikauppaa koko kaupungin olemassaolon ajan. Kaupungin olemassaolo olikin torikaupan ensimmäinen edellytys: ne olivat kaupankäynnin ainoa luvallinen näyttämö, kunnes maakauppa vapautettiin.

Kauppahallit ovat olennainen osa suomalaista torimyynnin perinnettä, tosin kovin monelta paikkakunnalta hallia ei enää löydy. Onkin poikkeuksellista, että Joensuuhun haluttiin rakentaa vanhanaikaiseksi käyneen puisen kauppahallin rinnalle uusi, vaikka eriäviäkin mielipiteitä esiintyi. Katsottiin, että kauppahallien aika oli ohi markettien tehdessä tuloaan.

Torikauppaa Markkina- ja torikauppaa käytiin ensiksi nykyisen Vapaudenpuiston alueella, kunnes vuoden 1867 asemakaavan myötä kaupankäynti keskitettiin nykyiselle torialueelle. 1900-luvun alussa päätettiin rakentaa torille kauppahalli, jotta villiksi käynyttä kaupankäyntiä ja elintarvikehygieniaa olisi helpompi valvoa. Rakennusmestari A.W. Pitkäsen piirtämä puinen kauppahalli toteutettiin 1902, tosin aiottua suppeammassa muodossa, sillä hallisuunnitelmasta toteutettiin vain hallin keskiosa. Lääninkanslia vahvisti piirustukset 27.3.1903, neljä kuukautta rakennuksen valmistumisen jälkeen.

Vanha kauppahalli Kauppahallista tuli suorarunkoinen, yksikerroksinen puurakennus, jossa myymälätilat ryhmittyivät symmetrisesti keskikäytävän molemmin puolin. Ahtaaksi käynyttä hallia jatkettiin 1927 matalammilla, 9 metriä pitkillä siivillä. Vanha kauppahalli edusti tyyliltään 1900-luvun alussa vallinnutta kansallisromantiikkaa.

Puisesta kauppahallista oli ehtinyt tulla olennainen osa Joensuun keskustaa sen liki 60 vuoden olemassaolon aikana, kun uutta kauppahallia ruvettiin suunnittelemaan 1960-luvulla. Kaupunkilaiset nousivat puolustuskannalle vasta kun vanhan purkamisesta alettiin tehdä päätöstä kaupunginvaltuustossa. Tässä vaiheessa moderni, lasinen kauppahalli oli ehtinyt nousta torin vastakkaiselle puolelle ja kaksi kauppahallia rajasivat hetken aikaa samaa torialuetta.

Ryhmä joensuulaisia arkkitehtejä, Muinaistieteellinen toimikunta ( nyk. Museovirasto), julkisivulautakunta, kaupunginhallitus (kaupunginjohtajan kielteisestä esityksestä poiketen) ja kaupungin rakennustoimisto arkkitehti Mauno Tuomisto etunenässä puolsivat vanhan kauppahallin säilyttämistä torilla, mutta toisin päätettiin. Vanha puinen kauppahalli myytiin silloisella 710 markalla purettavaksi joulukuussa 1968 sillä ehdolla, että sen tuli olla poistettu tammikuussa 1969.

-alkuun-

Lähteet:

Arkkitehti Mauno Tuomiston haastattelu 30.10.2003.

Elsinen Pertti, 1998. Joensuun historia 6. Vuodet 1954-1980.

Elsinen Pertti, 1998. Kappale kadonnutta kaupunkikulttuuria. Vanhan kauppahallin nousu ja tuho. Teoksessa Elämää entisajan Joensuussa. Joensuun kaupunki 1948-1998. Toim. Tuunainen Pasi.

-alkuun-